Mansikkapunkki
Phytonemus pallidus
Mansikkapunkki (Phytonemus pallidus) kuuluu mansikan hankalimpiin tuhoeläimiin. Se kuuluu tappipunkkien (Tarsonemidae) heimoon. Laji käyttää ravinnokseen kasvin lehtisoluista imemiään nesteitä.
Ulkonäkö ja koko
Mansikkapunkki on yksi pienimmistä punkkilajeista. Lajin naaras on pituudeltaan vain noin 0,25 mm. Se on muodoltaan litteänsoikea, väriltään vaalean ruskehtava, kiiltäväpintainen ja lähes karvaton. Mansikkapunkkikoiras on noin 0,2 mm pitkä eli noin 75 % naaraan koosta ja väriltään hieman kirkkaamman keltainen kuin naaras. Mansikkapunkin elinkiertoon kuuluvat muna-, toukka-, nuoruus- elinymfi- ja aikuisasteet. Mansikkapunkin munat ovat noin 0,125 mm pitkiä ja 0,075 mm leveitä, ja muodoltaan ne ovat soikeita, väriltään vaalean kuultavia ja pinnaltaan sileitä. Toukkavaiheet ovat noin 0,15 mm pitkiä, väriltään valkoisia ja niille kehittyy neljäs raajapari vasta toukkavaiheen loppupuolella. Toukilla on lisäksi erityinen kolmiomainen uloke ruumiin takaosassa
Elinympäristö
Mansikkapunkit elävät nuorten, vielä avautumattomien lehtien poimuissa. Ne leviävät taimesta toiseen yleensä rönsyjä pitkin. Mansikkapunkki viihtyy lämpimissä (yli 20 °C) ja kosteissa olosuhteissa (suhteellinen ilmankosteus 80−90 prosenttia). Mansikkakasvustossa mansikkapunkkinaaraat talvehtivat syvällä kasvin tyviosissa kasvupisteen läheisyydessä, mutta sen sijaan koiraat pystyvät talvehtimaan vain erityisen leutoina talvina. Laji on tavattu ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla New Yorkissa. Nykyisin se on levinnyt Pohjois-Amerikan lisäksi Euraasiaan.
Lisääntyminen
Naaraat voivat lisääntyä partenogeneettisesti, ilman koiraita. Munat kuoriutuvat 3–7 päivän kuluttua, toukkavaihe kestää 1–4 päivää ja kotelovaihe 2–7 päivää, joten koko sukupolven kehittymiseen kuluu 1–3 viikkoa. Naaras munii kerrallaan yleensä 30–40 munaa. Sukupolvet seuraavat toisiaan niin nopeasti, että punkkien määrä voi kasvaa 150-kertaiseksi alkukesästä elokuun alkuun mennessä.