Voikukka

Voikukka (Taraxacum officinale) on usein rikkaruohona pidetty monivuotinen kasvi, joka leviää tehokkaasti siementensä avulla. Voikukka on kuitenkin myös kauppayrtti, johon viittaa nimessä esiintyvä officinale (officinalis tarkoittaa lääkkeenä käytettyä). Ympäri maailmaa tavataan useita voikukan alalajeja, joiden väliset erot saattavat olla hyvinkin vähäisiä.

Kuvaus
Voikukan lehdet ovat noin 5–25 senttimetriä pitkiä ja muodostavat tiheän ruusukkeen, joka tukahduttaa muita kasveja ja jonka keskeltä nousee yksi tai useampi, maitomaista nestettä sisältävä varsi 4–30 cm:n korkeuteen. Lehdet ovat varjoisemmissa paikoin sileäreunaisempia ja aurinkoisemmissa paikoin jopa huomattavan sakarareunaisia. Jokaisen varren päässä on halkaisijaltaan 2–5 cm oleva kirkkaankeltainen kukinto, mykerö, joka on päivällä avoin ja sulkeutuu yön ajaksi. Mykerö muistuttaa ulkonäöltään yhtä kukkaa, mutta on itse asiassa muodostunut useista sadoista pienistä kukista, joista jokaisessa on kaikki tavallisen kukan osat: terälehdet, verholehdet, heteet ja emi.Teriön muodostaa viisi keltaista, yhteen kasvanutta kapeaa terälehteä, jotka osoittavat samaan suuntaan ja muodostavat kielimäisen teriön. Kukkien teriöt ovatkin mykerön näkyvin osa. Niiden alla ovat valkoiset haivenmaiset verholehdet, jotka jäävät mykerön sisään piiloon. Alimpana verholehtien alla on sikiäin. Emin vartalo ulottuu koko koko kukan läpi, ja kaksihaarainen luotti on ylimpänä terälehtien yläpuolella. Heteiden ponnet ovat osittain kasvaneet yhteen ja muodostavat torven emin vartalon ympärille. Mykerön alla on vielä joukko vihreitä suojuslehtiä, jotka muistuttavat yksinkertaisten kukkien verholehtiä mutta eivät kuulu mihinkään mykerön kukista. Suurin osa voikukista lisääntyy apomiktisesti eli ilman pölytystä kehittyneistä siemenistä. Kun sikiäin kypsyy pähkylähedelmäksi, kukka lakastuu, mutta pähkylän lisäksi myös haiven­mainen verhiö jää jäljelle, jolloin koko mykeröstä tulee valkoinen haivenpallo. Haivenet toimivat ikään kuin laskuvarjona, jonka avulla pähkylät ja niissä olevat siemenet voivat tuulen mukana kulkeutua pitkänkin matkan päähän uusiin kasvu­paikkoihin.